maanantai 18. marraskuuta 2013

Sukupuu

Keväällä 2011 tein sukupuutaulun lahjaksi 90 täyttävälle mummilleni. Pappan juhlat olivat muutamaa kuukautta myöhemmin, mutta yhteiseksi 180-vuotislahjaksi syntyi tällainen muisto suvusta.

 
Applikoin puunrungon ja lehtiä pohjakankaalle. Sitten päälle kuvat nimilappuineen (jotka tässä kuvassa ovat yliviivattu). Kuvat tein kuvansiirtoliimalla lakanakankaalle ja siitä applikoin puuhun. Järjestys ei ole tarkka, vaan taiteellinen. Keskellä alhaalla ovat mummi ja pappa, seuraavina heidän lapsensa, lapsenlapsensa ja lastenlastenlapset. Takana on vielä taustakangas ja välissä ohut vanu antamassa ryhtiä. Ylä- ja alareunassa puulistat.

Tuolloin mummi oli jo pitkään sairastanut Altzheimerin-tautia. Mutta lasten nimet pysyivät hyvin muistissa. Meidänkin lasten koko nimet tulivat aina kuin vettä vain. Kuten myöskin Suurniemen kartanon lehmien nimet, järjestyksessä.

Saman vuoden syksyllä mummi pääsi taivaan kotiin lepäämään.

Mummi piti paljon käsitöistä ja tartutti sen minuunkin. Alle kouluikäisenä olin hoidossa mummin ja pappan luona ja sain siinä parhaan lahjan joka lapsella voi olla. Rakastavat isovanhemmat.

Viime viikolla kävin pappan luona liittämässä sukutauluun suvun uusimman jäsenen, yhdennentoista lapsenlapsenlapsen.
 
 
Tein kuvansiirtoliimalla kuvan ja nimilapun, tikkasin ympäriinsä kuin se olisi applikoitu ja liimasin kangasliimalla tauluun.
 
Suku jatkuu ja mummi on mukana jokaisen jälkeläisensä elämässä, tavalla tai toisella. Taulun kuvissa on yllättävän monella tutunnäköinen nenä. Pänkkiys kulkee myös vahvasti geeneissä.
 
 
 

1 kommentti:

Kommentit on kivoja :)